HYVÄT, PAHAT JA RUMAT

 Sergio Leonen ohjaama 1966 ilmestynyt elokuva sijoittuu Yhdysvaltojen sisällissodan aikaiseen New Mexicoon. Se on kuvattu vain eräitä kohtauksia lukuun ottamatta Espanjassa, 1500 armeijan sotilaan avustuksella.
 Enkelisilmä saapuu köyhän maanviljelijän kotiin kyselemään kadonneita rahasäkkejä. Asumus on maatila, jonka rakennuksen sisätila on jaettu seinillä, joissa on kaarimaiset oviaukot. Seinät ovat kalkkikivetysmäiset ja rosoiset. Vaatimattomasti kalustetun tilan seinillä näkyy rautaisia renkaita, ja lattiaa peittää kivilaatta. Tilan perällä on maalattianen talli  ruokahäkkeineen.



                                                                       

 Päähenkilöt seikkailevat kaupungista toiseen, mutta samoissa lavasteissa. Vaiin kuvauskulmia- ja korkeuksia on vaihdeltu.Kaikissa kylissä on käytetty hirttopuuna samaa pystyyn kuollutta puuta. Sodan jäljet näkyvät taloissa  kaaosmaisina lautakasoina. Suoraan sahattujen lautojen päät sojottavat taivaisiin katoissa olevista aukoista. Kanuunankuulan iskiessä seinään, putoavat tiilet ehjinä kolisten lattialle ja hiekka valuu niiden välistä. Katkeavat laudat menevät suoraan poikki ja sahausjälki näkyy selkeästi. 
                         

   

 Pommitettujen talojen sisätilat ovat myös täynnä lautja ja rikkoontuneita huonekaluja. Taulujenpaikkojen ympärille on roiskittu maalia, ja tiputettu maalaukset lattialle, jotta saataisiin vaikutelma niiden paikoista seinällä.
 Taistelun keskellä olevan stradekisesti tärkeän sillan räjäytys meni kuvatessa pieleen. Armeijan kapteeni painoi räjäytysnappulaa, ennenkuin kameroita ehdittiin käynnistää. Sotilaat kuitenkin rakensivat sillan uudelleen ja uusinta yrityksellä räjäyttämään kutsuttiin ammattitaitoinen erikoistehostemies. Sillan räjähdys onkin näyttävä pamaus. Tulipatsaat ja vesi kohoaa korkeuksiin puukappaleiden ja kiven murikoiden lentäessä ilmojen halki. Jäljelle jää vain savupilvenpeittämiä tukirakenteen riekaleita.       

                                       

 Sad Hillin hautausmaan ympyriäisen mukulakivi keskustan ympärille rakennettuja hautakumpuja on satoja. Järjestelmällisen maiseman rakennuksessa on käytetty myös sotilaiden apua. Erilaisia ristejä, hautakiviä ja muita muistomerkkejä on, kuten kumpuja, satoja.

                
                              
         
                                                             BLUES BROTHERS

 Suurtähtiä vilisevä, vuoden 1980 elokuva, on kuvattu Chicagossa. Lavasteita on käytetty melko vähän. Yksi suurimmista lavasteista on autioon kauppakeskukseen rakennettu ostari, jossa tapahtuu tuhoisa takaa-ajo. Rakennetut näyteikkunat on rekvisiitalla täytetty ja kävelykujan kojut somistettu vastaamaan aitoa ympäristöä. Lattia on kuitenki jätetty päälystämättä varmasti renkaiden pidon vuoksi.

                          

                        

  Yhdeksi elokuvan päähahmoiksi voisi nostaa myös Bluesmobilen, joita tehtiin 13 samankaltaista, mutta hieman erilaisilla ominaisuuksilla, esimerkiksi yksi kulki lujaa, yhdellä hypättiin ja yksi levisi, kuin jokisen eväät. Tuon edellämainitun kohtauksen kuvaamiseen tarvittavaa autoa mekaanikko rakensi useita kuukausia.  Yhteensä autoja romutetaan elokuvassa ennätykselliset 60 kappaletta. Eniten poliisiautoja.

                                     

  Cab Callowayn tähdittämä esitys nähdään teatterin lavalla, jossa valkofrakkisen Callowayn taustalla nähdään 40-lukumainen orkesteri. Valkoiset soittajien pulpetit ja chicagon katukuvafondi neonvaloineen tuo yhtyeelle glamööriä ja uskottavuutta Minnie the Moocherin soidessa.
 
        

   Huipennus varmaankin kyseiselle pätkälle on auton pudotus korkeuksista, jonne se on hilattu helikopterilla. Ylhäältä kuvattuna alla ei näy juurikaan muuta, kuin palanen nurmea, asvalttia ja kauempana tien pätkä. Auto kuitenkin putoaa keskelle vilkasta katua, jättäen siihen hämmästyttävän yksivärisen kuopan. Se on siin nopeaa leikkausta varten maalattu vain harmahtavaksi ja viimeistelyyn ei ole käytetty liioin aikaa.


                                                        MOULIN ROUGE

 Oscarit parhaasta puvustuksesta ja lavastuksesta pokannut musikaali sijoittuu 1899 vuoden boheemiin Pariisiin ja sen taiteilija piireihin. Köyhän kirjailijan ja Toulouse-Lautrecin teatteriryhmän asuntojen ankea ja harmaa ilme on vaatimaton. Kun taas Moulin Rouge kabaree värikylläinen, mahtipontinen, rikkauksia pursuava ja kimalteleva. Loistoa tuo myös peilipinnat, tuhannet pienet lamput ja valaisimet, kullatut patsaat ja värikkäät tanssioiden puvut. Seinillä on paksua, tummanpunaista samettia kiinnitettyinä kultaisin satiini nyörein. Esiintymislavan takana näkyy oranssisävyinen fondi.

                       

 Tähtikurtisaani asuu jättimäisen norsun sisällä. Buduaari on samoilla linjoilla teatterin kanssa, mutta lisäämällä sinne pienempiä tavaroita siitä on saatu intiimimmän tuntuinen. Tilaa on jaettu huonemaisiksi koristeellisilla sydämen muotoisilla seinämillä. Sinne on tuotu paljon tyynyjä, karvapeitteitä ja sulkia pehmentämään ilmettä.

                          

  Seinillä on myös itämaisia maalauksia ja patsaita. Norsun päästä on käynti ulos ja rappuja pitkin sen päällä olevalle terassille. Kun norsun päällä tehtiin kuvauksia, tuli sen suuruuden vuoksi näytteliöiden käyttää turvavaljaita- ja vaijeria.Terassilla on myös pieniä, pehmeää valoa ulovia tunnelmavalaisimia.
 Satumaisin kohtaus on kun Satine ja Christian tansii öisessä Pariisissa taustallaan vain vaivoin itseään korkeampi Eiffel-torni, pari rakennusta ja hymyilevä kuu.



  Elokuvan ilkimys asuu kolkossa, synkässä ja tummassa linnassa. Lähes mustaa marmoria ja paljon kiveä olevan linnan tulisijan reunuksilla on enkeliveistokset kahleissa.
 Suuressa näytelmä kohtauksessa on käytetty samaa sydämen muotoista seinämää, kuin norsun sisällä. Kullatut portaat tuntuvat nousevan taivaisinn asti. Bollywood ilme jatkuu myös tämän näytelmän lavastukseen. Kerrassaan mieletön lavastus kyseisessä elokuvassa!