YÖLENTO
 Lavastaja Bruce Miller kokosi elokuvaa varten monesta lentokoneen palasta yhden matkustamon ilmatyynyjen päälle. Ilmatyynyjen päälle siksi, että moottoreilla tärisyttämällä matkustamo saatiin vapisemaan turbulenssia muistuttavasti.
 Myös koneen saniteettitilat olivat aidossa koossaan, ja  niissä tehdyt kohtaukset kuvattiinkin ylhäältä tuodulla kameralla.
                         
 Lentokentällä olevan meksikolaistyylisen ravintolan seinillä on eteläamerikkaa henkivä mosaiikkiteos. Seinillä roikkuu myös sompreeroja ja väritys on murrettuja päävärejä, poltettua oranssia ja oökraa, yön sinistä unohtamatta. Valaistus on baarimaisen pehmeä.
                    
 Hotellihuoneen räjäytys on tehty ainoastaan muutaman kuvaajan ja stuntmiesten voimin. Kevytrakenteiset seinät tuntuvat huojuvan ja katto putoaa alas epäuskottavasti, tulee tunne että kevyet seinärakenteet vain kaatuvat läjään, ennemmin kuin räjähtävät taivaan tuuliin.
 Naisosan esittäjän koti on rakennettu lopun kissa-hiiri kohtausta ajatellen kekseliäästi labyrinttimäiseksi. Piinalliselta tuntuva ympyrää juoksentelu talon sisällä onkin ainoa pulssia kiihdyttävä kohtaus koko elokuvassa.
                      
                                     Ja maahockey-maila on tytön paras ystävä!

                                                  SHOWTIME
 Eddie Murphyn ja Robert De Niron tähdittämä elokuva ei todellakaan ole lavastajien juhlaa. Poliisiaseman sisälle tosi-tv sarjaa varten rakennettu poliisien työpiste on kaikkien poliisisarjojen klisee. Lasiset seinät sälekaihtimineen katosta lattiaan, avoimessa konttorissa, tietokonepöytien ympäröimänä. Paperipinoja pöydät väärällään ja donitsi laatikot niiden vieressä.
 TosiTV-väen toimisto on loft tilaan rekvitisoitu tila. Sinne on tuotu vain muutamia moderneja kalusteita ja tv-kameroita ja muuta tekniikkaa.
 Poliisien asunnot kuvaavat hyvin roolihahmojen persoonia. Murphyn asunto on raikas ja nuorekas, kun taas De Nirolla se on vanhanaikainen ja peri amerikkalainen. Hänen roolihahmolleen onkin järkytys, kun tv-väki stailaa asunnon uuteen uskoon. Ja kas! Sehän on kuin suoraan Miami Vicen Johnsonilla aikoinaan. 
 Kun hahmot saavat esiintymisopetusta tapahtuu se tilassa, jonka seinät ovat jostain syystä laudoitetut. Sillä varmaan on haettu jonkin teatterinäytöksen kulissien tuntua. Lattia on kivilaatta jäljitelmää porrastettuna.
                   
Muut kohtaukset onkin taidettu kuvata enemmänkin aidoissa tilanteissa, ja lavastajat ovatkin keskittyneet enemmänkin takaa-ajo kohtausten ajokalustoihin ja niiden pintoihin tuleviin luodin reikiin, piikkinostimien paikkoihin ja totaaliseen romuuntumiseen.

                                                       ED WOOD
  50-lukulaisen elokuvan teosta kertova elokuva, jossa lavasteisiin on rakennettu huonoja lavasteita. Tämä hämmeltävältä kuulostava konsepti ei sitä itseasissa ole, mutta oman haasteen lavastajalle antoi elokuvan mustavalkoisuus.
 Studio, jossa Ed kuvaa filmiään on sanalla sanoen karu. Seinillä vanhoja raitapatjoja akustiikkaa pehmentämään, heidän käyttämänsä pienoismalli ja kaikki lentävätlautaset ovat niin kotikutoisia kuin saattaa,  ufot ovatkin maalattuja paperilautasia. Taustakangas roikkuu niin että taivas on rypyssä.
                        
 Hautausmaa kohtauksessa heidän heppoisat hautakivet kaatuilevat ja tekonurmen virkaa toimittava peitto liikkuu hyvin huomattavasti. Pystyyn nostetut kuivat oksat ovat heidän puitaan ja savuakin tupruttelee kuvaan.
                       
  Belan koti on hänen itselleen rakentama pyhättö. Vampyyriä näytellyt Bela ei pääse yli roolistaan ja onkin tuonut kotiinsa vampyyrilinnan eleitä. Arkku, suuri nojatuoli ja koristeelliset ikkunapuitteet ovat vain alkusoittoa. Yhtä seinää peittää valtaisa kuva hänestä itsestään verenimiänä.
                     
                              
 Muiden hahmojen kodit ovat heille sopivia aikakaudelle tyypillisiä asuntoja. Päälavastaja halusikin käyttää paljon aikaa ja myös rahaa pintamateriaalien etsimiseen. Esimerkiksi yhden keittiön vinyylilattia oli vei lattiamatoksi sievoisen summan rahaa, mutta kuvattuna se toi hänen mielestään täydellisen ilmeen tilaan.
 Hulvaton kohtaus tapahtuu rämeikössä, jonne Ed rahaa kuvausryhmänsä ja varastetun mustekalanuken. Koska törpöt avustajat unohti mustekalaa liikuttavan moottorin, joutuu Bela kuraan painimaan olin kanssa retuuttaen samalla sitä itse, luodakseen vaikutelman, että olio on oikea.

                                    
 
                                                        SAKSIKÄSI EDWARD
 Tampa Bayläisessä lähiössä kuvattu elokuva on vuodelta 1990. Talot ovat oikeiden ihmisten koteja, joita on muokattu elokuvallisemmiksi maalaamallaulkopinnat. Väreinä on käytetty melko epätavallisia talojen värejä, myrkyn vihreää, voimakasta persikkaa, keltuisen keltaista ja  vaikka mitä. Jopa autot ovat sävytetty samoilla väreillä.
                              
 Pihat ovat karun kasvittomia ja ainakaan kukkia ei ole yhdelläkään pihamaalla. Kaikki muuttuu, kun omanlainen Edward saapuu. Pzian pihoille alkaa ilmestyä upeita pensasveistoksia, jotka on tehty kanaverkosta taittelemalla muoto ja peittämällä ne erilaisilla vehreillä kasveilla.
                         
 Edward on kotoisin kukkulalla olevalta autioituneesta kartanosta. Kartanon julkisivu rakennettin tasaiselle maalle puutarhoineen. Siitä tehtiiin myös eräitä kohtauksia varten korumainen pienoismalli. Seinät ovat tehty näyttämään osittain kaatuneilta ja lahonneelta. Osittain murtunutta muuria peittää villikasvillisuus. Mutta puutarhan Edward on hoitanut omaksi mielikuvitus maailmakseen.
                    
 Sisältä kuolleen keksijän kartano on seinäpinnoiltaan harmaata rappausta. Sen sementti rappuja reunustaa rautainen käsikaide. Suuressa tilassa on keksijän rakentama keksejä valmistava laite, jonka eri osaset on tehty yhdistelemällä kodin tarpeistoa ja muuta sälää. Kone on hieman ihmishahmoinen ja hellyyttävästi huvittava.
                                       
 Edward tekee myös jääveistoksia. Leikkuusta tuleva lumimainen kide on muovia, glitteriä ja hileitä. Itse patsaat ovat osin oikeita, tai ainakin omasta mielestäni muutamat ovat muovisia, tai sitten vaan näyttävät hyvin paljon siltä.
                  

 

                                                      OOPPERAN KUMMITUS
 Valtavat lavasteet on rakennettu studioon Iso-Britaniassa, vain harvoissa kohtauksissa on käytetty tietokonetta. Tämä vuoden 2004 taltiointi on silkkaa lavasteiden ilotulitusta ja riemujuhlaa. Teatterin sisätilat ovat loisteliaat marmoripintajitelmien, kullan väristeen patsaiden, uljaiden kyntteliköiden ja valtaisan tilantunteen johdosta.


Kummituksen kammio on hieman härskin oloinen alas laskeutuvan sänkyä kirtävän pitsiverhon vuoksi. Toki se olisi kaunis burleskitanssijan huushollissa, mutta arpinaamaisen miehen "kotosalla" se ei ihan ole kuvaan sopiva. Muutenkin tuo hahmo on onnistunut raahaamaan käsitämättömän määrän arvoesineitä maanalaiseen luolaan, jonne pitää mennä vesiteitse. Arvoesineistöä onkin varmasti tehty elokuvaa varten useita satoja. 

Naishahmo vaeltelee hämillään hautausmaalla muistopatsaiden seassa. Valtavat patsaat portin pielessä muistuttaa Taru sormusten herrasta elokuvan patsaita, samoja ne tuskin ovat mutta, ajatuksella on ihan kiva leikitellä.Pelottavan tunnelman kuvaan tuo puut.

                                        
Mielestäni kivoin kohtaus oli se, kuin tyttö ja kummitus kulkee käytävää pitkin luolaan ja ja soihtuja pitävät kädet ovatkin oikeita, musiikin tahdissa liikkuvia.